Vanhuspalvelulaki

Sunnuntai 14.10.2012 - Kaarina

VANHUSPALVELULAKI ON MUUTAKIN KUIN HOITAJAMITOITUSTA

Vanhuspalvelulaki tulee eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina ja voimaan asteittain vuoteen 2015 mennessä. Laki on ajankohtainen ikäihmisten määrän lisääntyessä voimakkaasti koko maassa. Laki on myös tarpeellinen, jotta voimme vaatia ja valvoa, että tulevaisuudessa ikäihmisten palvelut hoidetaan kunnolla. Toisaalta on surullista, ettemme pysty huolehtimaan asianmukaisesti ja tasa-arvoisesti ikäihmisten hyvinvoinnista ilman erikseen säädettävää lakia. On kuitenkin huomattu, että kunnan viranhaltioita ja päätöksentekijöitä ohjaa liikaa talous. Kunnan perustehtävä on kuitenkin järjestää asukkailleen peruspalvelut.   Palveluiden tuottama hyöty asukkaille on myös taloudellista, jolloin pysytään paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Vanhuspalvelulaki on yksi keino parantaa ikäihmisten elämänlaatua ja arkea.

Julkisuus lain osalta keskittyi pitkään hoitajamitoitukseen, mikä on yksi hoidon laadun mittari. Hoidon laatu koostuu kuitenkin monista tekijöistä, kuten osaamisesta, asenteista ja hyvästä johtamisesta. Eduskunnan hyväksynnän jälkeen olisi erittäin tärkeää, että lain sisällöstä informoidaan laajasti julkisuudessa ja koulutustilaisuuksien avulla. Ilman tietoa emme osaa vaatia lain mukaisia palveluita ja valvoa niiden laatua.

Erityisen hyvää vanhuspalvelulain luonnoksessa on se, että pyritään puuttumaan ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin.  Se turvaa ikääntyneelle pääsyn palvelutarpeen arviointiin.  Kiireellisestä sosiaalipalvelutarpeesta voi ilmoittaa mm. henkilö itse tai omainen, sekä tarvittaessa muu henkilö tai viranomainen voi myös pyytää arviointia. Terveyden ja sairaanhoidon palvelutarpeen arviointi on tässä tapauksessa aloitettava 7 päivän sisällä yhteydenotosta. Laki velvoittaa kunnan järjestämään iäkkäiden henkilöiden palvelut, mikäli palvelutarpeen arvioinnissa niin todetaan. Kiireettömissä tapauksissa viimeistään 3 kk:n sisällä. Laki velvoittaa tarjoamaan määrältään ja laadultaan riittävät palvelut.  Palvelutarpeen arvioinnissa on otettava huomioon myös ikäihmisen oma näkemys hoidon tarpeesta. Palvelutarpeen arviointien lisääntyessä myös kotiin annettavien palveluiden tulee kehittyä voimakkaasti ja monipuolistua, mikäli halutaan toimia lain hengen mukaisesti. Nykyisellä kotihoidolla tämä ei onnistu.

Mielestäni kuntien on jatkossa lisättävä myös matalankynnyksen neuvontapalveluita ja päivätoimintaa. Lisäksi erilaiset järjestöt on otettava mukaan todellisiksi kumppaneiksi suunniteltaessa ikääntyvien toimintaa alueella. Lahdessa toimii hyvin PalveluSantra- neuvontapiste ja toiminnassa ovat sekä muistipoliklinikka että geriatrinen arviointiyksikkö.  Näiden toimintaa tulee tulevaisuudessa varmasti laajentaa, jotta voidaan vastata tarpeeseen. Muistipotilaiden osalta on todettu, että tutkimus ja hoito on jo nyt valtakunnallisesti alimitoitettu.  Terveydentilan kartoitus tulisikin olla nykyistä helpommin saatavissa myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen.  Tämä olisi selkeästi ennaltaehkäisevää ja edullista.

Lakiluonnoksen yhtenä puutteena on, että siitä on jätetty pois omaishoito. Omaishoito koskettaa kaikkia ikäluokkia, mutta eniten yli 65-vuotiaita. On huomattavissa selkeää epätasa-arvoisuutta omaishoidon tuen etuisuuksissa sen mukaan missä asuu. Nyt kunnat voivat edelleen määritellä siihen käytettävän määrärahan ja omaishoidon kriteerit.  Omaishoito on hoidettavan kannalta ehdottomasti paras vaihtoehto, sillä se mahdollistaa yksilöllisen ja turvallisen hoitoympäristön, mikäli omaishoitajan hyvinvoinnista muistetaan myös pitää huolta. Omaishoitoa tukevat tällä hetkellä monet valtakunnalliset järjestöt ansiokkaasti, mutta siihen tarvitaan vielä nykyistä vahvempi tuki yhteiskunnalta. 

Uusi vanhuspalvelulaki vaikuttaa vahvasti myös Lahden palveluihin, sillä ennusteiden mukaan ikäännymme voimakkaasti. Valvova viranomainen voi jatkossa puuttua herkemmin epäkohtiin, kun laki on takana. Käytännössä muutos tulee lähteä kuitenkin kuntapäättäjistä, jotka ovat tietoisia lain sisällöstä ja ohjaavat toimintaa sen hengen mukaisesti. Tulevissa kuntavaaleissa ratkaistaan, millaisia päättäjiä halutaan. Päättäjiltä vaaditaan kuitenkin tulevaisuudessa entistä enemmän aikaa ja osaamista lakisääteisistä asioista, vaikka viranhaltijat niitä valmistelevat.