HENKILÖSTÖN RIITTÄVYYS

HENKILÖSTÖN RIITTÄVYYS

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyys ja jaksaminen ovat nyt keskiössä. Erityisesti tilannetta vaikeuttaa korona, joka lisää potilas- ja asiakasmääriä sekä sairastuttaa ammattilaisia. Taustalla on kuitenkin pitkään jatkunut tilanne, jossa henkilöstöresursseista on säästetty. Monen hoitopaikan henkilöstömitoitus on säädetty niin tiukalle, ettei se kestä yllättäviä potilasmäärän lisäyksiä. Avohoidossa ja sosiaalitoimessa asiakkaita on yhtä työntekijää kohden enemmän kuin käytännössä pystytään hoitamaan.  Myös lähiesimiesten määrää on vähennetty, mikä ei voi olla näkymättä johtamisessa. Tämä kaikki on vaikuttanut henkilöstön jaksamiseen ja pysyvyyteen. Akuutti henkilöstöpula näkyy nyt laajasti eri hoitopaikoissa koko maassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palkkaus on haastava kysymys, johon poliittisissa foorumeissa ei uskalleta ottaa kovin herkästi kantaa. Palkkauksella on kuitenkin suuri merkitys myös alan vetovoimaisuuteen ja alalla pysymiseen. Alan palkkataso on tällä hetkellä matala suhteessa koulutukseen sekä työssä vaadittavaan osaamiseen ja vastuuseen. Esimerkkinä suomalaisten sairaanhoitajien palkat ovat Pohjoismaihin verrattuna kaikkein alhaisimmat. Henkilöstön omaehtoinen täydennys- ja lisäkoulutus ei myöskään tuo järjestelmällisesti parannusta palkkaukseen. Tämä epäkohta tulisi korjata, sillä osaamisella on erittäin suuri merkitys palveluiden laatuun. Uutta tutkimustietoa saadaan koko ajan, joten ammattilaisten jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä. Palkkaus ei tunnu tällä hetkellä oikeudenmukaiselta alan toimijoiden keskuudessa. Asiaan on haettava valtakunnallista ratkaisua. Alueellisesti voidaan vaikuttaa palkkatasoon korottamalla peruspalkkaa ja maksamalla työn vaativuuteen liittyviä lisäkorvauksia.

Työn mielekkyyteen ja motivaatioon liittyy oleellisesti myös työolot. Nykyisten ammattilaisten työhyvinvointia voidaan tukea hyvällä johtamisella ja mahdollistamalla henkilöstön oman osaamisen kehittäminen.  Hyvällä johtamisella on todettu olevan suuri merkitys henkilöstön jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Henkilöstön lisäkoulutusta tulisi mahdollistaa niin organisaation sisäisellä kuin ulkoisellakin koulutuksella. Jos kuitenkin henkilöstöä ei ole riittävästi toteuttamaan perustyötä, niin koulutuksiinkin on vaikea päästä. Alan työntekijät haluavat hoitaa työnsä hyvin ja ovat siihen sitoutuneita. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation tulee toimia niin, että ammattilaiset voivat keskittyä työhönsä ja tukipalvelut tukevat sen onnistumista. Johtaminen korostuu erityisesti kriisitilanteissa, mikä tulee esille nyt korona-aikana. Organisaatioiden hallintoa ei tule ensimmäiseksi keventää lähijohtoa vähentämällä, vaan enemminkin tarpeellisia uudistuksia tulee tehdä tarkastelemalla koko organisaation hallintorakennetta.

Alan tulevaisuus tulee turvata koulutuspaikkoja lisäämällä ja alalle hakeutuville tulee tehdä soveltuvuustestit. On luonnollista, että kaikki koulutuksen aloittaneet eivät nykyisin suorita tutkintoa loppuun asti, kun alalle ei vaadita enää soveltuvuustestiä, joka aiemmin oli pakollinen. Pääpaino tulee olla suomalaisessa koulutuksessa eikä kansainvälisessä rekrytoinnissa. Alalla vaaditaan hyvää suomen kielen taitoa, sillä se on välttämätön edellytys asiakas- ja potilasturvallisuudelle. Asiakkaalla on oikeus tulla ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Mikäli kansainväliseen rekrytointiin päädytään, niin suomen kielen opetukseen tulee panostaa nykyistä enemmän. Kiinnittämällä huomiota alan palkkaukseen, johtamiseen ja työoloihin turvaamme alan vetovoimaisuuden. On kovin lyhytnäköistä turvautua kansainväliseen rekrytointiin pidemmällä aikavälillä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on nimittänyt poikkihallinnollisen työryhmän miettimään sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa tuotiin esille seuraavia asioita: tilannekuvan muodostaminen, koulutusmäärien lisääminen ja koulutuspolkujen nopeuttaminen, henkilöstön mahdollisuudet jatkokoulutukseen ja uralla etenemiseen, hyvä johtaminen ja työturvallisuus sekä tehtävärakenteen tarkastelu. Kansainvälinen rekrytointi sekä digitalisaation ja teknologian hyödyntäminen mainittiin myös osana kokonaisuutta. Monia hyviä asioita, joissa toivottavasti päästään nopeasti eteenpäin.

Itselläni on pitkä kokemus terveydenhuoltoalalta, jossa henkilöstön pysyvyyteen ja riittävyyteen vaikuttavat kaikki yllä mainitut asiat. Henkilöstö on edelleen motivoitunutta, mutta jaksaminen on kovilla suuren työmäärän vuoksi.  Nykyiset haasteet ovat pahentuneet monien asioiden yhtälönä, johon vaikuttaa koko alueen palvelurakenne. Ennaltaehkäisyyn ja peruspalveluiden vahvistamiseen tulee kiinnittää myös entistä enemmän huomiota, jotta hoidon tarve ei kasvaisi enää nykyisestä. Tämä vaikuttaa suoraan kysynnän tarpeeseen ja sote-alalla tarvittavaan henkilöstön määrään, vaikka digitalisaatio ja teknologia toimivatkin suurena apuna. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne on laaja kokonaisuus, jossa toimialan tuntemus korostuu. Tulevilla aluevaltuutetuilla on monia tärkeitä asioita päätettävänä, joista henkilöstön riittävyyden turvaaminen on yksi kiireellisimmistä.